Levyt: 20-vuotinen ura saa jatkoa uudesta comebackistä.
"Backstreet's back, alright!"Amerikkalainen poikabändisensaatio meuhkasi paluustaan jo vuonna 1997 ilmeestyneellään kakkosalbumillaan. Nyt 16 vuotta myöhemmin voidaan kuitenkin puhua paremmalla syyllä comebackistä, sillä onhan edellisestä levystä kulunut jo neljä vuotta. Näiden yhtyeiden maailmassa se on pitkä aika.
Kaikkien aikojen menestyneimmällä poikabändillä tuli tänä vuonna mittariin 20 vuotta yhteistä taivalta. Rivit ovat jälleen koossa, kun kahden levyn mittaisen bändipaussin pitänyt Kevin Richardson palasi ääntelemään uudelle In a World Like This-albumille.
Levyn käyntikorttina toimii sen nimeä kantava single. Kyseessä on radioille räätälöity perushitti, jonka pirteän melodisessa kertosäkeessä liidellään tietysti falsetissa. Biisistä vastaa ruotsalainen kultasormi Max Martin, joka on kirjoittanut Bäkkäreille iskusävelmiä aiemminkin.
Tuotannollisesti ajateltuna uutuussingle olisi hyvin voitu toteuttaa jo vuosikausia sitten, mutta tämän yhtyeen ei tarvitse enää olla trendikäs. Pääasia, että soundi on tunnistettava.
-Haluamme pitää kiinni taatusta Backstreet Boys-soundista, vakuuttaa yhtyeen paha poika AJ McLean Today Shown haastattelussa kesäkuussa.
Söpöilyä kautta aikain
1990-luvun hullujen vuosien jälkeen pintapopparipojista on tullut kolme-nelikymppisiä aviomiehiä ja perheenisiä. Silti leima pysyy: Backstreet Boysista käytetään edelleen halveksittua nimeä poikabändi. He itse haluaisivat tulla noteeratuksi mieslaulajaryhmänä.
Virallisen määritelmän mukaan poikabändi on useista nuorista miehistä koostuva, pop tai r&r-musiikkia laulava ryhmä. Yhtyeen jäsenet eivät yleensä kirjoita omia kappaleitaan, mutta he panostavat tanssikoreografoihin.
Ensimmäisiä poikabändejä oli yhtenäisissä esiintymisasuissa tyttöjä hurmannut The Tempetations. My Girl-hitin (1965) hulvattomia tanssikuvioita kannattaa käydä ihmettelemässä Youtubesta. Myös esimerkiksi Jackson 5 oli ehta poikabändi. Wham!-duosta puhumattakaan.
Silti vasta 1990-luku synnytti varsinaisen poikabändibuumin. Amerikkalainen New Kids On The Block teki poitsusöpöilystä ilmiön 1980- ja 1990-luvun taitteessa. Pian tytöt kirkuivat myös Backstreet Boysin ja N'Syncin tahtiin.
Englannissa vastusta tarjoilivat Take That, Boyzone ja Westlife. Poikabändien välille lietsottiin kilpailuasetelmaa mediassa ja teinityttöfanien keskuudessa. Yhtyeiden jäsenille oli usein räätälöity imagot, joista sitten valittiin oma idoli.
Paluu onnistuu harvoin
Poikabändit hengittävät harvoin pitkään. Vuonna 1989 perustettu Take That onnistui seitsemän vuotta sitten miltei mahdottomassa: se nousi uudestaan suosioon tyylikkään melodisella radiopopillaan. Ja kas, kiertueista tuli menestystarinoita eikä bändin keski-ikäistyviä jäseniä enää osoiteltu naureskellen.
Backstreet Boysila on toki mahdollisuudet samaan, mikäli vanhat fanit jaksavat vielä roikkua mukana. Nykynuoret hakeutuvat mielummin Jonas Brothersin, McFlyn tai One Directionin seuraan.
Jokainen teinisukupolvi tarvitsee omat siirappisen romanttiset harmonialurituksensa.
-> Backstreet Boys In a World Like This ilmestyy 30.7
Mikä
Backstreet Boys
Kuka? Yhdysvaltain Orlandossa vuonna 1993 perustettu poikabändi.
Mitä? Yhtyeen kahdeksaa studioalbumia on myyty yli 130 miljoonaa kappaletta. Viisikon suurimpia hittejä ovat Everybody (Backstreet's back), Quit playing games (with my heart), I want it that way, Larger than life ja Show Me the Meaning of Being Lonely.
Häh? "Bäkkärit" sai huhtikuussa oman tähden Hollywoodin Walk of Famelle. Pari vuotta sitten yhtye kiersi New Kids on the Blockin kanssa nimellä NKOTBSB
Tomi Nordlund, Aamulehti Tiistaina 30. heinäkuuta 2013




